10.12.2012

Sukututkimus


Hesarin artikkeli Kansalliskirjaston remontista herätti kiinnostukseni tarkistaa, missä jamassa kauan sitten aloittamani sukututkimusharrastukseni on.

Kiinnostuin sukututkimuksesta toistakymmentä vuotta sitten. Silloin tietojen hankkiminen oli aloittelijalle vaikea, mutta ei mahdoton projekti. Jonkun tiedonmurusen hankkiminen vaati useamman käynnin Kansallisarkistossa, tai Kansalliskirjastossa.

Sukututkimus aloitetaan elossa olevista sukulaisista. Isovanhemmat kannattaa haastatella, ja kirjata ylös kaikki saatu tieto. Jos löytyy vanhoja valokuvia, niin niissä esiintyvien henkilöiden nimet on hyvä kirjoittaa kuvan taakse, mikäli joku vielä muistaa heidät. Nämä ovat katoavia tietoja, joita on myöhemmin lähes mahdoton saada.

Sukuhistoriassa pitäisi päästä vuoteen 1850, vaikkapa virkatodistuksin. Sen jälkeen tulee tietotekniikka avuksi.

Käytössä on kaksi tietokantaa, joiden avulla pääsee melko pitkälle, mikäli oman suvun paikkakunnat on niihin jo tallennettu; Suomen Sukututkimusseuran ylläpitämä HisKi tietokanta, sekä Suomen Sukuhistoriallisen Yhdistyksen Kirkonkirjat digiarkisto.

Sukututkimusseuran HisKi on jäljennetty vapaaehtoisvoimin kirkonkirjoista käsin vihkoihin, ja niistä tietokantaan, joten niissä saattaa olla tulkinta- ja kirjoitusvirheitä. HisKi tietokannasta on kuitenkin helppo etsiä tietoa, ja tarkistaa löydetty tieto Kirkonkirja digiarkistosta.

Sukuhistoriallinen Yhdistys kuvaa alkuperäisiä kirkonkirjoja digitaaliseen muotoon. Niiden tulkinta jää tutkijalle, mutta lähde on luotettava. Kirkonkirjasivuja on valtava määrä. Joskus niiden tekstit ovat vaikeasti tulkittavissa. Mitä pidemmälle pääsee, sen enemmän on opiskeltava vanhoja kirjoitusmuotoja, ja kirjoissa esiintyvien sanojen merkityksiä.

Sukututkimuksen apuvälineenä on hyvä olla jokin ohjelma, johon kerätyt tiedot tallennetaan käsiteltäväksi. Itse käytän nykyään MacSukupuu ohjelmaa. Aloittelijalle hyvä ohjelma on mielestäni ilmainen Brother's Keeper.

ChiliPark 2012

7.12.2012

Ruokapiiri pieni pyörii

Olen aina suhtautunut skeptisesti ruokiin, joita markkinoidaan terveellisinä, tai luomuna. Terveellistä ruokaa ei ole olemassakaan. Aina joku keksii asiasta kuin asiasta jonkun terveyshaitan. Ruoka maistuu joko hyvältä tai pahalta, siinä ne meikäläisen kriteerit.

Oma perusvihannekseni, ja terveysruokani, on HK:n sininen. Lihaa säästämällä on luotu lähes täydellinen tuote, joka on pitänyt suosionsa vuosien saatossa. Olen ollut itsekin tehtaalla kesätyöläisenä sitä valmistamassa, ja voin vakuuttaa ettei siinä ole lihateollisuudesta muuta kuin mädätetyt siannahat.

Pienviljelijänä olen todennut, että itse kasvattamalla saa aikaiseksi kaupan tuotteista poikkeavan makuisia kasviksia. Niissä on ihan oikeasti makuja, joita kaupan tehovihanneksista ei enää löydy.

Olemme ajautuneet tarjous-, ja terveystuotteiden vanavedessä mauttomuuden markkinoille.

Omasta laarista löytyy vielä lanttuja, joista on tarkoitus valmistaa jouluksi lanttulaatikko.

Lisäksi jäljellä on vielä muutama nauris ja palsternakka.

Pienviljelijän omatuotannon jatkumona liityin naapurini vinkistä ruokapiiriin.

Olen kuullut ruokapiireistä aikaisemminkin, mutta niiden kaiku on muistuttanut lähinnä Skull and Bones tyyppistä salaseuraa, josta tarkkaan seulotut elitistit kärräävät iltahämärissä mystisiä nyssäköitä. Jossain keskusteluissa muistan kuulleeni - Eihän niihin pääse, kun ne ovat aina täynnä.

Labbyn ruokapiiri käsittää luomutuotteita, ja mm. Hereford sonnin paistijauhelihaa. Hyvää jauhelihaa ei tahdo löytyä normikaupoista. Sellaista, josta ei paistettaessa häviä vähintään puolet liesituulettimen kautta talitinteille.

Ensitilauksen perusteella kananmunista löytyi makua, ja tomaatit olivat tomaatteja, ei mitään muovirasioihin pakattuja wannabe tomato palleroita.

Ruokapiirillä on vetäjä, joka omassa tapauksessani löytyi facebookista (Viikki). Vaatii kirjautumisen. Näitä piirejä löytyy muualtakin pääkaupunkiseudulta. Tilausta Labbystä tehtäessä osoitteeksi laitetaan ruokapiirin tunnus, ja tilaus toimitetaan sovittuun paikkaan tiettynä päivänä ilman toimitusmaksua.

ChiliPark 2012

5.12.2012

Chilejä pistokkaista

C. Cardenasii, C. Praetermissum
Vastaan Chilivaarin esittämään pistokaskysymykseen postauksella. Sitä unohtaa usein, että itselle päivänselvät asiat saattavat olla liian päivänselviä.

Pistokkaista lisääminen onnistuu katkaisemalla emokasvista oksan, riipimällä siitä ylimääräisen lehtikasvun pois, ja laittamalla oksan vesilasiin, mieluiten värilliseen leväkasvun estämiseksi. Pistokkaan voi myös tökätä kosteana pidettävään kivivillakuutioon. Pistokkaaseen pitää aina jättää muutama lehti, jos kyseessä ei ole pajukasvi.

Tämä ei kuitenkaan aina takaa varmaa onnistumista.

Itse olen testannut pistokkaiden juurruttamista jonkin aikaa. Parhaaseen tulokseen pääsee, kun pistokasoksa on uuskasvua. Uuskasvun tuottamiseen on monta tapaa.

1. Syksyllä kun chilikasvi on tehnyt satonsa, sitä leikataan hieman. Lannoitusta nostamalla ja apuvaloa käyttämällä se pakotetaan ennen talvilepoa ja rajumpaa leikkausta kasvuun. Uuskasvu leikataan pistokkaiksi ja juurrutetaan. Tämä lisäyskeino on hyvä huonosti itäville, ja pitkän kasvuajan vaativille chileille.

2. Keväällä kun talvehtinutta kasvia herätellään kasvuun, uuskasvusta otetaan pistokkaita. Tämä sopii nopeasti kasvaville monivuotisille, helpoille lajikkeille.

3. Vaikeille tapauksille, kuten kuvassa oleville C. Cardenasii ja C. Praetermissum, olen idättänyt kivivillassa emokasvit, ja kasvatan niitä jugurttipurkeissa. Näin lannoituksen ja kasvun säätely on yksinkertaisempaa. Varsinkin C. Cardenasii tuottaa lannoitusta säätelemällä nopeasti pitkiä noiroja uuskasvua, jotka juurtuvat helposti. Tämä lisäystapa sopii myös "yksivuotisille", nopeasti kasvaville chileille.

Päivän sukat


Olen villasukkien suurkuluttaja. Anoppini on pitänyt minut kiitettävästi villasukissa. Näissä sukissa on erikoista se, että ne on kudottu samasta lankakerästä. Lankaa vaihtamatta, pelkästään puikkoja kilkuttamalla, tulee raidallisia sukkia. Kätevää!

ChiliPark 2012

4.12.2012

Loppu & Alko

"Silloin mä rupesin ryyppäämään, kun korkista luin että Alko. Silloin mä lopetin tykkänään kun etiketissä luki että Lakkaa" Juha Vainio (muk.).

Kaikella on alkunsa ja loppunsa. Grillilausi loppui kuin seinään, kun marraskuun viimeisinä päivinä grillin päälle satoi puolen metrin lumihattu. Onneksi ehdin laittaa pihalle jouluvalot, ennen kuin talvi pääsi yllättämään, taas kerran...

Aika pitkälle kuitenkin päästiin tänä vuonna. Viimeiset sadot keräsin pihalta marraskuun alussa. Jos ilmasto tästä vielä lämpenisi, niin talven tulo lakkaisi yllättämästä suomalaisia. Eläkööt ilmastonmuutos ;)

"Mutta elän, vähän vieläkin, ihmeeksi myös psykiatri Linqvistin, minä elän, kaiken läpäisin, ja anteeks jos niin tieteen häpäisin". Juha Vainio

Trepadeira Do Werner kasvoi ikkunalla hyvässä valossa tuuheaksi puskaksi. Kukkimaan se ei juurikaan suostunut. Ne kukat, jotka se sai aikaiseksi, eivät tuottaneet tulosta.

Rajun leikkauksen jälkeen kasvi näyttää tältä.

En tiedä kasvatanko Trapadeira Do Werneriä enää, mutta jätän nämä tapit muhimaan talven yli.

Samat sakset kävivät myös Flexuosumien kimppuun.

Flexuosum on villichili, ja aika oikukas kasvatti, joten otin siitä pistokkaat jotka juurrutin.

Toista villichiliä, Galapagoensea, olen juurruttanut pitkin syksyä.

Galapagoensen emokasvia en ole leikannut alas. Se on ollut muutaman kuukauden lepotilassa. Alan pikku hiljaa herättelemään sitä kasvuun. Tarkoituksena saada se kukkimaan. Yrittänyttä ei laiteta...

Juurruttaminen on hyvä keino siirtyä talven yli uusiin kasvatuksiin. Kun loppukesästä alkaa kerätä kasveista, jotka syksyllä heitetään roskiin, pistokkaita lasiin juurtumaan, niin uuden kasvatuskauden alettua ei tarvitse aloittaa koko hommaa siemenistä. Yhteen lasiin mahtuu parikymmentä pistokasta, joten ne eivät vie paljoa tilaa. Ylimääräiset voi jakaa kasvatuskauden alussa eteenpäin, vaikkapa uusille harrastajille.

Ensi kesän chilisiementen idätykset ovat vielä "odotustilassa".

ChiliPark 2012

17.9.2012

Talvivalkosipuli Therador

Edellisen talven Alexandrat (Gigant Russian) kasvatukset torppasivat lähes kesään jatkuneeseen tulvimiseen plantaasilla. Maa oli pitkälle kesäkuuhun niin märkää, että istutetut kynnet mätänivät maahan.

Hankimme Muhevaislta uudet istukkaat; Talvivalkosipuli Therador.

- Hienoarominen
- Ei yleensä kuki, joten varret voi letittää
- Suuret sipulit
- kynnen kuori rusehtava

Istutus syys-lokakuussa (myöhemminkin voi istuttaa, mutta talvehtimisen kannalta parasta että ehtii juurtua.

Lisäksi Muhevaiselta tuli mukaan ohje talvivalkosipulin viljelyyn:

Valkosipuli viihtyy aurinkoisella lämpimällä kasvupaikalla. Maan pitää olla humuspitoinen, hyvin lannoitettu ja kalkittu, sekä tarvittaessa salaojitettu. Seisova vesi kasvualustassa on turmioksi.

( Huomattiin! )

Istutus:
- Irroita kynnet varovasti toisistaan
- Istuta kantaosa alaspäin 7-10 cm:n syvyyteen n. 10 cm:n välein
- Kata maa oljilla, poista kate heti maan sulettua keväällä
- Kattaminen ei ole välttämätöntä
- Huolehdi keväällä rikkaruohojen kitkemisestä ja kastelusta
- Syksyllä istutetut kynnet tarvitsevat lisälannoitusta toukokuussa
- Poista kukkavana, sillä se estää sipulia kasvamasta suureksi
- Osaan voi jättää kukkavanan, jos haluat lisätä sipuleita itusilmuista
- Valkosipuli on korjuukypsä, eli tuuleentunut, kun varret muuttuvat keltaisiksi
- Anna sipulien kuivua kuukauden verran ja säilytä ilmavassa ja viileässä paikassa

ChiliPark 2012

14.9.2012

Sadonkorjuu

Hyvällä tuurilla saan korjattua lähes kaiken sadon, eikä tarvitse siirtää kasveja sisään. Muutama harjoituskappale jää sadotta, kuten Brasileira 3 Lobos. Jos hyvät säät jatkuvat, niin saan siitäkin muutaman kypsän podin.

Päivälämpötilat ovat olleet ihan siedettäviä, ja aurinkokin on näyttäytynyt aina silloin tällöin. Yksi kylmä yö, ja sitä seurannut lämmin päivä, osoitti kuinka herkässä syksyn loppukasvatukset ovat.

Lemon Drop pudotti hetkessä lähes kaikki lehdet. Saman ilmiön saa aikaiseksi, kun nostaa ulkona olevat kasvit sisään yökylmiä pakoon. Viileästä ja kosteasta ulkoilmasta lämpimään ja kuivaan sisäilmaan siirretyt kasvit pudottavat suurella todennäköisyydellä lehtensä. Sisällä lämpimässä sato kypsyy varmemmin, ja siirto kannattaa tehdä viimeistään nyt. Lehdet kasvavat kyllä takaisin.

Itse jätän kaikki kasvit säiden armoille. Mm. Ebb & Flood on liian suuri sisälle. Lisäksi sisällesiirrossa on aina riskinä tuhohyönteisten siirtyminen sisätiloihin.

Ebb & Floodissa kasvanut Limon paljasti loppusatonsa kun leikkasin sitä hieman. Nämä kypsyvät nopeassa tahdissa, eivätkä kylmät yötkään näytä haittaavan. Ebb & Floodissa on lisäksi runsaasti Jalapenoja.

Aikaisemmin kerroin, että jatkan tätä chiliharrastusta ainoastaan villichilien kanssa. Rocotot ovat kuitenkin kiinnostavia. On todennäköistä että pyörrän sanani niiden osalta.

ChiliPark 2012

6.9.2012

Viittä vaille Finito

Ikkunasta tuleva valo on niin heikkoa, että on aika lopettaa sisäkasvatus. Toivottavasti ennustettu intiaanikesä kypsyttää pihalla kasvavat chilit ja tomaatit loppuun.

Tyhjää tilaa ei ole koskaan liikaa. Mikäli sitä on, on sillä taipumus täyttyä kaikenlaisesta romusta. Tässä ei ole kuitenkaan kyse täyttymisilmiöstä, tässä on menossa siivous. Aloitin siivouksen 2-3 viikkoa sitten, joten tämä kertonee jotain siivoustaidoistani.

Nyt on liikkeellä kaikenlaisia räkätauteja. Puolustuksekseni voin todeta, että sain sellaisen jälkitaudin. Tampereen chilifesteillä olin vähän nuhainen, ja seuraavalla viikolla oli pakko raahautua lääkäriin.

Nuhan kanssa pärjää, mutta jälkitaudit ovatkin sitten toinen juttu. Olen tahtomattani muutaman viikon lääketehtaiden mannekiini. Flunssan bonuksia yritetään häätää kovin eväin.

Eilen voimat sallivat jo sisäkasvien leikkuuoperaation.

Aji Benito ja Galapagoense leikattuina
Brazilian Starfish lensi pihalle. Aji Benitossa on vielä runsaasti kypsymättömiä, joten leikkasin sen alas. Sekin saa lähteä heti kun sato on valmis. Jäljelle jäi pahalta haiseva Galapagoense. Siitä pistin latvat poikki. Kokeilen josko ne juurtuisivat.

Pohjoisikkunalla kasvavat Flexuosumit leikkasin myös.

Ennen
Niissäkin on kymmeniä raakileita, joten lopullinen talvileikkaus jää myöhemmäksi. Nyt vähän siistittiin.

Jälkeen
Voi olla, että pidän hieman taukoa chileistä. Kasvatuksessa on joitain villichilien taimia, joihin olen käyttänyt paljon aikaa. Niitä tuskin heitän pois. Ensi kesän kasvatuksia harkitsen tarkkaan. Aikansa kutakin.

Talven käytän valokuvaustreeneihin, siinä on ihan riittävästi sarkaa.

ChiliPark 2012

27.8.2012

Chilit ja Zombit Tampereella

Tampere on hieno kaupunki! Ja nyt Suomen Chilipääkaupunki. Ihmettelen kyllä miksi pää? Jenkkilässä näitä teemakaupunkeja on joka lähtöön. Niitä löytyy aasta zetaan, artisokasta zucchiniin. Kaupunkien rajalla on aina iso pysti, joka kertoo kaupunkilaisten intohimosta.

Pian Tampereen portilla on kymmenmetrinen chilipysti, ja kyltti; Tervetuloa Tampereelle - Suomen Chilipääkaupunkiin. Onnea vaan Tampere.

Onni onnettomuudessa, ettei kaupunkia valittu mandariinipääkaupungiksi, mandariini kuulostaa hassulta.

Viime viikonloppu sujui mukavasti Tampereella, hyvässä seurassa. Tampereelle vei siellä järjestetty Chilifest 2012.

Ihmettelen joskus näitä kielikukkasia, 100% Certified Chilihead? No, onhan se englantia. 100% ymmärrystä vailla oleva chilipää...

Alkufiilisten perusteella ChiliFest olisi voinut olla ChiliRest I.P., mutta loppujen lopuksi ihan mukava tapahtuma. Suomalaisille sopii jotenkin tälläinen vähän mustanpuhuva ja synkkä meno. Kierrellään torikojuja ja ihmetellään. Tatuointivapaana ja pukinparrattomana en oikein tuntenut kuuluvani joukkoon.

Chilit ovat ihan selvästi vielä mopojengeistä poispotkittujen juttu.

Ruokapuoli oli hyvin järjestetty ja tarjontaa löytyi myös chileihin tottumattomille. Miedosta on hyvä aloittaa. Miedommin maustettujen ruokien tilaamista ei tarvinnut Chilifesteillä hävetä. "Pimppaa oma pikasika"- mainosti herkullisen näköisiä siankimpaleita myynyt Veljekset Mattila.

Veljekset Mattila mainosti lisäksi  "..ska satsi", ja esiintymislavan edessä oli banderolli "Suomen kusisin digitoimisto". Olisiko niin, että tälläinen pissakakkahuumori yhdistetään vielä chileihin ja niiden tulisuuteen, lisäämään äijämäistä uskottavuutta.

Hellyyttävää oli katsella kun tatuoitu kaapinkokoinen parrakas äijänköriläs kantoi Chiliyhdistyksen tiskiltä ostamaansa kasvia. Siellä jossain se köriläs nyt hoitaa uutta perheenjäsentään.

Taimimyyntiaika ei mielestäni ole nyt otollinen. Tosin luulisi että Chiliyhdistyksestä löytyy paras tieto tähän, joten voin olla väärässäkin. Tai sitten kyseessä oli kylmä rahastus. Eihän se hölmö ole joka myy.

Ohjelmatarjonta oli surkeaa, enkä tarkoita sillä yksinäisen Bluesmanin sooloesitystä. Ohjelmaa ei kertakaikkiaan ollut. Chilinsyöntikilpailua en lue ohjelmaksi, vaikkakin se kerää suurimmat yleisömäärät. Ihmiset tarvitsevat leipää ja sirkushuveja. Nyt yleisvaikutelma jäi vähän vaisuksi.

Myönnän kyllä että järjestäjillä on dilemma. Miten miellyttää yleisöä, jota kiinnostaa katsoa naruissa roikkuvaa tyyppiä, tai sitä kun jotkut syövät chilejä. Ainoana funktiona odotus siitä, että joku oksentaisi tai mokaisi edes jotenkin.

Juicen sanoin; "Olemme tulleet viihdytettäviksi, emme viihtymään".

Yksinäinen Bluesmies ja hella
Chilifesteillä myyty chiliolut oli mielestäni kuraa, keskenkäynyttä kiljua. Aika tarkkana saa panimomestari olla, jotta onnistuu yhdistämään chilin ja oluen. Chilisiiderin jätin suosiolla väliin.

Chilijäätelö sen sijaan saa täydet pisteet. Lemon Drop jäätelö oli hyvää! Chilijäätelö teki hyvin kauppansa. Sen todisti roskalaatikko, josta putosi kymmenen purkkia torille aina kun joku laittoi siihen yhden.

"Hei, olen roskalaatikko!" luki roskiksen kyljessä. Sen nyt huomasi ilman tekstiäkin. Muutoin alue oli erittäin siisti ja viihtyisä.

Chiliostettavaa Chilifesteiltä löytyi kiitettävästi. Myyjät olivat hymyileviä, kiireisiä ja ystävällisiä. Fatalii ei petä koskaan. Tuotteet ovat laadukkaita, ja ostajalle pistetään aina jotain maistettavaa kaupantekijäksi. Tuotteiden ulkoasuun ja markkinointiin on panostettu. Makeistuotteet ovat hyviä.

Toinen vakuuttava toimija chilimarkkinoilla on Heinän puutarha. Tuorechilien myynti oli järjestetty kiitettävästi, ja kauppa näkyi käyvän sen mukaan. Kiireiset, ystävälliset myyjät saivat massat liikkumaan nopeasti, eikä tungos myyntikojun edessä ollut häiritsevä. Myytävä tavara oli hyvin esillä ja priimaa. Hinnoittelu on aika yläkantissa, mutta eihän se ole tyhmä joka pyytää.

Fataliin Chilifest-tajouspaketti
Tapahtumamuki kruunaa ostoslistan. Mukin suunnittelussa olisi voinut käyttää ehkä hieman mielikuvitusta. Nyt muki ei päädy lempikahvimukiksi, siitä puuttuu särmä. Halvalla valmistettu on aina halvalla valmistettua. Näitä on tilattu varmaan Kiinasta miljoona, eikä siksi ole raaskittu painaa niihin vuosilukua. Samaa mukia myydään hamaan tappiin.

Muki jää hyllyyn, sillä siitä puuttuu valmistajatiedot. Varma merkki siitä, ettei mukia ole testattu. Lyijypitoisuus voi olla neljännes kyljessä olevasta prosenttiluvusta, eikä sellaisesta voi juoda mitään. Pientä hiomista löytyy ehkä vielä...

Kokonaisuus oli kuitenkin positiivinen, mistä pisteet järjestäjille ja vapaaehtoisille.

Jos kysyttäisi; Tulisitko uudelleen, vastaisin; Tulisin

Lauantaina Tampereella kulki verissäpäin olevia henkilöitä. Ajattelin mielessäni; ottaapa joillekin Chilifestit koville.

Kyseessä oli kuitenkin valmistautuminen Zombie kävelyyn ( Zombie Walk). Satuimme paikalle kun kävely lähti liikkeelle. Täysin uusi asia meille, mutta aika spooky kokemus. Nämä tyypit eläytyivät kympillä kuoleman jälkeiseen elämäänsä, aina välillä hymyillen.


Päivän päätteeksi tarjoiltiin vielä ilotulitus. Tampereella vietettiin venetsialaisia.

Olen käynyt Tampereella kymmeniä, ehkä yli sata kertaa. Ensimmäistä kertaa jalkauduin sen kaduille. Istuimme hotellin edessä olevassa puistossa lipittämässä siideriä. Tammerkosken alue on todella vakuuttava iltapimeällä, ja ihmiset käyttäytyivät asiallisesti.

Veronkantaja
Arvoitukseksi jäi Hämeensillan Veronkantaja patsaan vasemman jalan pottuvarvas. Sitä käyvät jotkut hiplaamassa niin, että pottuvarpaan pronssi kiiltää. Saako pienemmät veromätkyt, jos muistaa ohi kulkiessaan käydä varvasta hipelöimässä?

Kotimatkalla poikkesimme Ideaparkissa, jossa kapteeni Koukku odottaa tilaamaansa pihviä. Hämäläinen palvelu, äijä vaikutti jo aika puutuneelta.

Jos kysyttäisi; Tulisitko uudelleen, vastaisin; En

ChiliPark 2012