14.2.2012

Idätys

Normi-idätys on tietysti se perinteinen; purkkiin multaa, tökätään siemenille sopivat kolot, siemenet koloihin, peitetään, kastellaan ja jäädään odottamaan mitä sieltä oikein tulee. Idätyspurkki on hyvä peittää elmukelmulla tai kannella, kosteuden haihtumista hidastamaan. Ilmareijillä varmistetaan ettei idätysalusta homehdu.
Kun chilin siemen istutetaan multaan, niin istutussyvyys on 0,5 - 1 cm, riippuen siemenen koosta. Isot vähän syvemmälle pienet lähemmäs pintaa. Liian syvälle kylvetty siemen ei välttämättä jaksa puskea itseään mullasta ulos. Liian matalalle kylvetystä tulee hutera itu, ja se saattaa kaatua jos juuri ei ehdi kasvaa riittävän syvälle multaan.

Mullassa idätettäessä voi idätysastian jättää puolilleen multaa. Kun taimi kasvaa, lisätään astiaan multaa sen kasvun myötä. Taimi kasvaa tukevammaksi, ja se saa tarvittavia lisäravinteita lisätystä mullasta. "Hissimultatilaa" on helpompi pitää kosteana, ylikastelun vaara pienenee.

Multaidätys on hyvä menetelmä silloin, kun siemeniä on käytettävissä paljon. Esim. tuoreista chileistä saadut siemenet on hyvä pistää multiin. Ennen sitä niiden kuorta tulisi kuitenkin hieman kuivattaa homehtumisen estämiseksi. Pari päivää lämpimän patterin päällä, tai viikko huoneenlämmössä riittää.

Jotkut siemenet ovat arvokkaita. Pussissa saattaa olla ainoastaan viisi siementä, joskus jopa vähemmän. Mullassa idättämisessä on omat riskinsä.

Yksi riskeistä on harsosääsket.

Harsosääskiä nesteansassa
Harsosääsket eivät ole vahingoksi itävälle siemenelle, mutta niiden toukat syövät itujuuren nopeasti.

Harsosääsken munia voi olla ostetussa mullassa/kasvuturpeessa lepotilassa. Sopivissa olosuhteissa ne heräävät henkiin, ja niistä kuoriutuu toukkia. Jos populaation päästää kasvamaan vapaasti, niin se voi tuhota kasvaessaan isonkin taimen juuriston.

Olen kuumentanut idätyksiin ja taimikasvatuksiin käytetyn mullan uunissa (20 min. 200astetta). Kovin isoja määriä multaa on turha lähteä paistamaan. Mitään varmuutta kuumentamisen hyödyistä ei ole. Rauhoittaa omaa mieltä.

Toinen riski itävän siemenen kehitykselle on väärä kastelu. Multa jää liian kuivaksi tai se on liian märkää, itujuuri joko kuivuu tai mätänee. Nämä ovat kuitenkin teoreettisia riskejä. Mullassa idättäminen on ihan hyvä keino aloittaa kasvatus.

Käytän lähes kaikissa idätyksissä avoidätysmenetelmää, jossa itämisen etenemistä pystyy seuraamaan, toisin kuin mullan alla piilossa olevaa siementä. Menetelmää varten tarvitaan vedenpitävä astia ja kelluva lautta.

Chilivaarin idätyslautta

Olen modannut tätä lauttaa omiin idätyksiini sopivaksi.

Lauttaan olen tehnyt neljä reikää joista pujotetaan neljä juuttinarun pätkää niin, että lautalle muodostuu neliö. Juuttinaru imee astiasta veden neliön päälle asetettuun talouspaperiin.

Talouspaperista askarrellaan sopivia alustoja. Lautalle, naruneliön päälle, laitetaan muutama itse askarrelluista alustoista, niille idätettävät siemenet. Useampi alusta estää juuren tunkeutumisen lauttaan, joka tässä on styroksia. Jos pääjuuri pääsee kasvamaan idätyslauttaan, niin sitä on lähes mahdoton saada sieltä ehjänä pois. Tätä on ehdottomasti vältettävä.

Yleensä mustissa chilin siemenissä on erittäin vahva kuori. Paksua kuorta pehmittämään voi laittaa siementen päälle yhden alustan, tai vaikka pienen palan vessapaperia. Kovakuorisen siemenen saumoja voi hioa varovasti vaikkapa kynsiviilalla, näin alkioon pääsee kosteus. Itujuuri hoitaa loput.

Idätyspaikkanani on keittiön työpöydän alla oleva lämpöpatteri, johon on ympätty ohjelmoitava termostaatti sekä säädettävä valaistus. Idätykseen mahtuu kerralla kuusi lajiketta. Purkit on numeroitu. Niiden sisältö löytyy numeron perusteella tietokoneelta.

Idätyskeskus
Optimaalinen keskiarvo idätyslämmöksi on n. 28 °C.

Jotkut erikoisemmat lajikkeet itävät paremmin kun lämpötilaa vaihdellaan 26 °C - 32 °C välillä.

ChiliPark 2012