20.2.2013

Praetermissum Cardenasii

Kun villichilien nimiä kirjoittaa peräkanaa, on kuin muotoilisi tekstiä keskiajan inkvisition tuomiokirjaan; lanceolatum praetermissum cardenasii anomalum eximium...

En tiedä mikä villichileissä kiehtoo. Ensin niitä on vaikea saada henkiin, sitten hengiltä. Pienissä jogurttipurkeissa ne jaksavat kituuttaa kuukaudesta toiseen.

Galapagoensen kukitusyritys jäi vajaaksi, leikkasin sen alas. Nyt on menossa toinen tai kolmas yritys. Lyhyessä ajassa se on kasvanut taas mittoihin.

En usko, että kykenen saamaan sille kaupunkiasunnon makuuhuoneessa Galapagossaarten ilmastoa vastaavia olosuhteita, joten sen on pakko tottua siihen mitä saa. Kasvien on lisäännyttävä. Ei se kauaa jaksa olla tekemättä sitä. Olkoot kuinka itsepäinen tahansa.

Nyt emogalapagoensellä on mittaa reilut 1,5 metriä, mutta se kasvaa uskomatonta vauhtia kun sille antaa potkua. Uskon että se kasvaa piruuttaan, eikä kuki. Joskus se haisee kuin raato, sitten taas parfyymilta. Olen tulkinnut raatojakson kukintakaudeksi. Se houkuttaa varmaan kärpäsiä, jos niitä Galapagossaarilla yleensä on. Parfyymilla se yrittää varmaan miellyttää minua, etten heitä sitä roskiin.

Galapagoensen kukintaa odotellessa päästin Praetermissumin ja muutaman Cardenasiin piinasta. Istutin ne samaan säiliöruukkuun.

Luulisi että lähes vuoden ahtaissa purkeissa kasvaneet kasvit piristyisivät, kun pääsevät väljempään kasvuastiaan. Vielä mitä, ne osoittavat mieltään. Joskus näyttää siltä, että ne kuolevat siihen paikkaan. Viikon parin päästä ne heräävät uuteen eloon, sitkeimpinä kuin koskaan.

ChiliPark 2013