Hesarin artikkeli Kansalliskirjaston remontista herätti kiinnostukseni tarkistaa, missä jamassa kauan sitten aloittamani sukututkimusharrastukseni on.
Kiinnostuin sukututkimuksesta toistakymmentä vuotta sitten. Silloin tietojen hankkiminen oli aloittelijalle vaikea, mutta ei mahdoton projekti. Jonkun tiedonmurusen hankkiminen vaati useamman käynnin Kansallisarkistossa, tai Kansalliskirjastossa.
Sukututkimus aloitetaan elossa olevista sukulaisista. Isovanhemmat kannattaa haastatella, ja kirjata ylös kaikki saatu tieto. Jos löytyy vanhoja valokuvia, niin niissä esiintyvien henkilöiden nimet on hyvä kirjoittaa kuvan taakse, mikäli joku vielä muistaa heidät. Nämä ovat katoavia tietoja, joita on myöhemmin lähes mahdoton saada.
Sukuhistoriassa pitäisi päästä vuoteen 1850, vaikkapa virkatodistuksin. Sen jälkeen tulee tietotekniikka avuksi.
Käytössä on kaksi tietokantaa, joiden avulla pääsee melko pitkälle, mikäli oman suvun paikkakunnat on niihin jo tallennettu; Suomen Sukututkimusseuran ylläpitämä HisKi tietokanta, sekä Suomen Sukuhistoriallisen Yhdistyksen Kirkonkirjat digiarkisto.
Sukututkimusseuran HisKi on jäljennetty vapaaehtoisvoimin kirkonkirjoista käsin vihkoihin, ja niistä tietokantaan, joten niissä saattaa olla tulkinta- ja kirjoitusvirheitä. HisKi tietokannasta on kuitenkin helppo etsiä tietoa, ja tarkistaa löydetty tieto Kirkonkirja digiarkistosta.
Sukuhistoriallinen Yhdistys kuvaa alkuperäisiä kirkonkirjoja digitaaliseen muotoon. Niiden tulkinta jää tutkijalle, mutta lähde on luotettava. Kirkonkirjasivuja on valtava määrä. Joskus niiden tekstit ovat vaikeasti tulkittavissa. Mitä pidemmälle pääsee, sen enemmän on opiskeltava vanhoja kirjoitusmuotoja, ja kirjoissa esiintyvien sanojen merkityksiä.
Sukututkimuksen apuvälineenä on hyvä olla jokin ohjelma, johon kerätyt tiedot tallennetaan käsiteltäväksi. Itse käytän nykyään MacSukupuu ohjelmaa. Aloittelijalle hyvä ohjelma on mielestäni ilmainen Brother's Keeper.
ChiliPark 2012