27.9.2015

Litra maalia ja pala parkettia

Kymmenen vuotta vanhasta asunnosta on löytynyt rakentajan jäljiltä luovia ratkaisuja, joista jotkut eivät hymyilytä, toiset taas saaneet aikaan rehevän naurunpurskahduksen. Pienikin säästö on suurelle iso.

Aloitin keittiön hallitun purkamisen viikko sitten. Keittiön kaapit ovat kiinni betoniseinässä naulatulpilla, joiden irroitus ei aina ole helpoin tehtävä. Purkuporukat käyttävät tehtävään yleensä sorkka- ja/tai purkurautaa, mutta nämä kaapit menevät kiertoon, joten ne on saatava ehjänä irti.

Jos malttaa vääntää naulatulpan ruuvia hitaalla, säilyy sen ristipää ehjänä. Pienikin lipsahdus saa aikaan vääntimen toisessa päässä kiron. Käytettyjen naulatulppien metalliseos on pehmeää, mikä toisaalta helpottaa epäonnisten aukiporaamisessa.

"Laitetaan/otetaan kunnolla"- kostautuu aina jossain vaiheessa. Joko kauheana kankkusena, tai sitten useamman tunnin hikipajana. Kun itseasennettujen lasien kiinnitykseen käytetään tuubi silikonia, niin varmasti pysyy.

"Näistä tulee ikuiset!"- ei kuulostanut enää hyvältä.

Huuva on liesituulettimen näköinen laite lieden yläpuolella. Siitä ohjataan asunnon koneellista ilmanvaihtoa. Sitä ei voi irroittaa ilman, että asunnon ilmanvaihto pysähtyy.

Huuva oli kiinnitetty kahdella erilaisella kulmapellillä kaapistoon, aika silleen puolihuolimattomasti. Huuvan mukana tulee kyllä asianmukaiset kiinnitysraudat, mutta jostain syystä ne eivät ole asennukseen asti päätyneet. On harrastettu rakentamisen aikaista kierrätystä.

Huuva on roikkunut ansiokkaasti lieden päällä kymmenen vuotta lyhyin ruuvein kiinnitettyjen kulmapeltien varassa. Toinen muistuttaa yläkaappien peitelistan kiinnityskulmaa.

Asensin huuvan roikkumaan ketjuihin. Uusien kaappien asennuksessa huuva on helppo laskea ketjujen varassa alas, ja pitää ilmanvaihtokoneet koko ajan päällä. Ensimmäistä kertaa huuva on kunnolla kiinni, viimeisinä käyttöpäivinään...

Kun askartelee yksinään, eikä voimat ole kummoiset, niin on keksittävä luovia ratkaisuja. Iso osa ajasta menee tässäkin tavaroiden siirtelyyn ja työkalujen etsimiseen yms. Vierashuonekin on vielä niin vaiheessa, etten kehtaa kuvaa laittaa.

Pyrin kuitenkin aina olemaan huolellinen. Kun jotain tekee, kannattaa tehdä kerralla kunnolla.

Sähköasentaja on ollut tekevinään, ja kalusteasentaja asentavinaan. Toisella on mennyt vähän vinoon, ja toisella ei ole saha sattunut käteen. Takalevyn aukosta on tullut vähän roisi, ja sahaustaidon mestariteos on pitänyt peitellä muovinpalalla.

Sähkömiehen kirjanpitokin osoittaa, että vinossahan se on. Ja maalari on tuhlannut sähkömiehen laskinalustaksi tilkan kallista maalia, mitä muutoin on säästetty, aina siellä minne ei näe.

En tiennyt, että kakkoslaadun parketti on niin arvokasta, että sitä kannattaa poistaa pienikin pala piiloon jääviltä osilta. Kaapin alta on poistettu sen alaa pienempi pala. Tilalle oli kaapin vakauttamiseksi aseteltu jätepuupalikoita. Mikähän säästöidea tässä on ollut, kun askeläänieristyksestäkin on täytynyt leikata pala talteen.

Tämän siksakin sahaamiseen on kulunut aikaa. On tuhlattu se, mikä parketissa säästettiin. Sääli, ettei kaappi ole mahtunut näin taidokkaasti koristesahattuun koloon.

ChiliPark 2015

22.9.2015

Arvaa mistä soitan?

Olen eläissäni ostanut ilmaista puheaikaa enemmän kuin ehdin tässä iäisyydessä käyttämään. Jos olisin tiennyt, että tulee tarjous rajattomasta puheajasta ikuisuuteen ilman datakattoa, olisi jäänyt ilmaiset puheajat ostamatta. Rajaton, ilman typerää datakattoa! Kuudessakin jalassa yhteydet pelaa, kun muistaa laittaa laskut suoraveloitukseen...

Jos ovikello soi, ja portailla seisoo mormoonien sijaan teleyhtiön parivaljakko hurmioituneena kertomassa taivaallisesta foor zeen tarjoamasta puheen ja tiedon valtakunnasta tiedän, että teleoperaattorit ovat kaataneet vartiotornit, ja raivanneet tiensä lopullisesti myöhempien aikojen paalupaikalle.

On jo nyt ikävä niitä tyyppejä, jotka tyytyivät puhelulla vanhaan kapulaan lupaamaan sataa minuuttia puheaikaa, jos vaihtaa telekuntaa. Sata minuuttia! Luulin silloin, että se on maksimi minkä ihminen ehtii eläissään ilmaiseksi puhumaan. Ja heti perään soittaa toinen ja tarjoaa sataaviittäkymmentä minuuttia. Ja nämä kaikki minuutit ihan ilmaiseksi; kahdella kympillä kuussa.

Nyt nämä tulevat kellonsoittajat tarjoavat rajatonta puhetta ilman datakattoa, muutamalla kympillä per kuukausi. Kaikilla vehkeillä!

Olen käännyttänyt lukemattomia ovikellonpimputtajia, mutta näille en kyllä taida pärjätä. Jenkeissä nämä käännyttivät jo hutsut ja huumeparonit.

Silloin, kun NMT puhelimet tekivät tuloaan, moni puheen avaus kuului; Arvaa mistä soitan? Leikilläni arvasin usein väärin, kun vaihtoehtoja oli kovin monta; Malmin hautausmaalta?

Siinä on teleoperaattoreilla sarkaa. Rajatonta puhetta ja typerää dataa ilman kattoa!

Arvaa mistä soitan?

ChiliPark 2015

13.9.2015

MehuMaija

Syksy on säilönnän kulta-aikaa!

Muistan himmeästi lapsuudesta, kuinka kaasuliedellä porisi iloisesti alumiininen Mehu-Maija, muuntaen syksyn marjasadon terveelliseksi mehujuomaksi. Sitä mehua sopi hörppiä janoonsa saunaillan päätteeksi.

Sitten keksittiin, että sauna on rakennettu aineista joiden purkamiseen ei sovi ryhtyä ilman asianmukaisia turvavarusteita. Ja se mehukin oli hiostettu kattilassa, joka oli vaaraksi aivoille.

Joskus tuntuu siltä, että on juossut elämänsä miinakentän läpi.

"Suosittelemme, ettei alumiinikattiloita ja -mehustimia kuten vanhoja ”mehumaijoja” käytetä happamien ruokien, esimerkiksi marjapohjaisten jälkiruokien ja –kiisselien sekä marjapohjaisten puurojen valmistamiseen tai hillon keittämiseen. Alumiinilla on epäilty olevan yhteys Alzheimerin tautiin ja muihin ihmisten hermostoa rappeuttaviin degeneratiivisiin tauteihin". Evira

Mustaviinimarjojen ja kirsikoiden yhdistelmästä tuli sokeroituna reilu neljä litraa mehutiivistettä.

Viinirypäleet odottavat vielä kypsymistä. Voi olla, että nostan teräksisen mehustimen toisenkin kerran hellalle. Viikon kuluttua alkaa keittiöremontin valmistelut, joten viinirypäleiden olisi hyvä pitää kiirettä...

ChiliPark 2015

9.9.2015

Helena Tynell, Palkki ja Pultti malja

Riihimäen Lasi, Finnish glass design
Helena Tynell'n Pirtti-sarja sisältää maljakot Pala, Palkki, Pultti ja Kaappikello. Lisäksi sarjaan kuuluu matala neliskanttinen kynttilänjalka.

Riihimäen Lasi, Finnish glass design
Palkki-maljakot otettiin tuotantoon 1966. Niitä valmistettiin kahta kokoa.

Riihimäen Lasi, Finnish glass design
Isomman Palkki-maljakon neliön sivut ovat 200 mm. Sen korkeus on 130 mm.

Riihimäen Lasi, Finnish glass design
Pienemmän Palkki-maljakon neliön sivut ovat 120 mm. Korkeus on sama kuin ison; 130 mm.

Riihimäen Lasi, Finnish glass design
Pienempi Palkki-maljakko oli Riihimäen Lasin tuotannossa 1966-69, iso 1966-75.

Riihimäen Lasi, Finnish glass design
Värivaihtoehtoja on kolme; kirkas, vihreä ja keltainen. Kirkkaana ja vihreänä Palkkia valmistettiin 1966-67 ja 1970-75. Keltaisena 1966-69. Keltainen on uraanilasia.

Riihimäen Lasi, Finnish glass design
Pultti-maljakko on melko harvinainen, sillä sitä valmistettiin lyhyen ajan; kirkkaana ja vihreänä 1966, sekä keltaisena 1966-69. Pultti-maljakkoa on kahta kokoa; korkeus 120 ja 180 mm. Kuvassa olevan maljakon suuosa on muotoiltu Palkki-maljakkoa vastaavaksi. Maljakon neliön sivut ovat 90 mm ja korkeus 165 mm (Pultti-maljakon suuosan leikkauskohtaan 120mm).

Jossain varastoni perällä on muutama kirkas Pultti-maljakko. Vihreä maljakko vastaa suuosaa lukuunottamatta pientä Pultti-maljakkoa. Kyseessä voi kuitenkin olla kopio, joskin hyvä sellainen.

Riihimäen Lasi, Finnish glass design
Pultti

©2015 ChiliPark

5.9.2015

Älä heitä mua pois!

28.8.2015 
Meillä on kenkiä tuhatjalkaiselle. Olen saanut nimityksen "romunkerääjä". Omasta mielestäni olen keräilijä. Kengistä alle 10 % on minun.

Siivouspäivä 29.8.2015
"Siivouspäivä on kierrätyksen, vanhojen tavaroiden ystävien ja kaupunkikulttuurin uusi juhlapäivä. Siivouspäivä muuttaa kaupungit kirpputoreiksi ja markkinoiksi, joille kuka tahansa voi tuoda ylimääräiset tavaransa myytäväksi tai annettavaksi".

Otin varaslähdön ja aloitin siivouspäivän päivää aikaisemmin.

Kärkihankkeeni oli siivota vierashuone  varastohuone. Askelmerkit olivat kohdillaan, mutta vatuloinniksihan se meni. Olen parhaimmillani silloin, kun en tee mitään.

Ongelmani on lievä lähimuistihäiriö. Iso osa ajasta kuluu siihen, kun en muista mitä olin tekemässä, tai etsin jotain. Kun kiinnitin tähän huoneeseen yhden seinähyllyn, kadotin puoli tusinaa kyniä ja kaksi rullamittaa. Tiedostan ongelmani, eikä se haittaa minua.

Joskus joudun grillattavaksi, kun paikkaan kynävarastoani pistämällä Ikeassa taskuun muutaman ylimääräisen kynänpätkän. Käytettäväksihän ne on tarkoitettu, mainoskynät.

Kansainvälisen siivouspäivän jälkeisenä päivänä kävimme Vermon kirpputorilla täydentämässä romuvarastoani. Vermon kirpputori hiljenee kohti talvea.

Tilannekuva 3.9.2015
Viikon uurastuksen jälkeen näyttää siltä, että tilanne ei ole siivoutunut. Se on muuttunut paremmaksi kun näyttää. Olen heittänyt tavaroita sisältäneet kenkälaatikot pois. Arvostelijoille olen sanonut; ei pidä arvostella keskeneräistä työtä. Siivoukseni on kuin taidetta.

Jos nostaa katseen horisonttiin, niin kaikki näyttää paremmalta. Kun saan lattialta jalalle sijan, niin jatkan hyllyprojektia, josta tämä kaikki sai alkunsakin. Tai oikeastaan se sai alkunsa siitä, kun päätin kuukausi sitten aloittaa ikkunoiden pesun ja huomasin, että lähes kaikki sälekaihtimien muoviosat olivat rikki. Ostimme uudet osat ja aloin vaihtamaan niitä, jolloin huomasin että yksi seinähylly on huonosti kiinni ja aloin korjaamaan sitä. Näin tämä juna liikkuu. Kaksi olohuoneen ikkunoista on pesty...

Ihmiset heittävät surutta roskiin tietoja henkilöllisyydestään ja taloudestaan, vaikka paperisilppuri on keksitty. On ollut aika, jona kaikkia kuitteja ja muita tärkeitä dokumentteja säilytettiin vuosikausia. Siitä tavasta ei tahdo päästä eroon. Aika ajoin tulee silputtua pari jätesäkillistä tätä materiaalia.

Papereita selaillessa ne huutavat vielä silppuriin joutuessaankin;
Älä heitä mua pois!

ChiliPark 2015